Ei se että ulkona on pimeä joulukuinen aamu
saa minua tuntemaan oloani pimeämmäksi
ei se että luonto nukkuu
saa minua nukkumaan
Miten kylmää ja pimeää ulkona onkin
sinua kaivataan siellä
missä on lämmintä, kosteaa ja pimeää
Sinun sisimpäsi
on maani
ja taivaani
Kun sinä työnnät juuresi
minuun
Ja annat palan sitä
mistä sinut on tehty
minä luon elämää
En jaksa kuunnella
missä kehossani
tuntuvat kuun vaikutukset
Sulkisin silmäni
ellen voisi keskittyä
haistelemaan alapäästäni
leijailevaa lisääntymisen tuoksua
Runoja seksuaalisuudesta, naiseudesta ja kohtuvoimasta
Maalatut reidet, Torni 2017
Voimakkaita runoja, voimakkaita tunteita. Elämää syvällisesti, jopa syvältä. Kiia Kakon runot eivät jätä lukijaansa kylmäksi, ne ihastuttavat, tai vihastuttavat, mutta ne ottavat lukijansa - kun luet yhden, haluat lukea seuraavan.
Minun sängyssäni
ja ihollani
on ollut naisia
kaikki punatukkaisia
Minun sängylläni
ja ihollani
on ollut miehiä
monenlaisia
Ainoa joka jäi
on se
jonka synnytin itse
Pyhä voima, Basambooks 2019
Ilmestymässä!